Category Archives: Uncategorized

  • 0

Finnish Records Are Still Accessible at Lakehead University Archives During Covid-19

Category : Uncategorized

The Lakehead University Archives is currently shut down, along with other university buildings, but staff are still hard at work protecting and developing the collections. Sara Janes and Kathy Traynor are working from home, improving descriptions and increasing access to digitized materials, and regularly checking to make sure everything’s still well at the Library.

LU Archives is the repository for the Thunder Bay Finnish Canadian Historical Society Collection, and many other records reflecting the history of Finnish immigrants and Finnish-Canadians in our region. Here’s a quick overview of some of our collections: 

Amerikan Laulajat Fonds

An umbrella organization for Finnish male choruses in North America. The records relate to the organization’s administration, finances, and major events. An English-language description is available.

Cairine Budner Fonds

Records created, held, and gathered by Cairine Budner during her association with the TBFCHS and other local heritage and sports organizations. Includes oral history interviews, and historical photographs and documents gathered from the community. Currently being processed. 

Canadan Suomalainen Jarjesto Fonds

Records of the Canadan Suomalainen Järjestö [Finnish Organization of Canada], Vapaus Publishing Company (responsible for publishing Vapaus and Liekki and other publications), Suomalais-Canadalaisen Amatoori Urheiluliiton [Finnish-Canadian Amateur Sports Federation], co-operatives, and more. Includes meeting minutes, reports, financial statements, and correspondence. An English-language description is available. 

Canadan Teollisuusunionistinen Kannatus Liitto Fonds

The Canadan Teollisuusunionistinen Kannatus Liitto (Canadian Industrial Union Support Circle) comprised of supporters of industrial unionism who formed associations in their own local communities. The records include minutes, correspondence, financial records, and publications, including for the following organizations: Finnish Building Company, Hoito Restaurant, One Big Union, CTKL, Industrial Workers of the World, Lumber Workers Industrial Union #120, and Canadian News Service. An English-language description is available.

Canadan Uutiset Fonds

Records of the Canadan Uutiset, a Finnish-language newspaper based in Port Arthur/Thunder Bay from 1915 to 2000. The records include correspondence and circulation information. Inventoried, but further description is needed.

Finlandia Club Collection

Records and minute books of: Hoito Restaurant; Port Arthur Workingmen’s Association: Imatra no. 9; C.T.K.L. (Canadian Industrial Unions: Port Arthur’s Finnish Association); C.U.T. (Canadian News Service) and C.T.K.L.; Finlandia Club; Finnish Socialist Local no. 6: Port Arthur; Lumber Workers’ Industrial Union of the One Big Union; New Attempt Temperance Society; Finnish Athletic Club: Nahjus; Finnish Building Company. Inventoried, but further description is needed.

Finnish Building Company Fonds

The Finnish Building Company was formed in 1909 and raised funds for the construction of the Finnish Labour Temple. Requires further description.

Thunder Bay Finnish Canadian Historical Society Collection

A vast and varied collection of records documenting the experiences of Finnish immigrants to Northwestern Ontario. Includes correspondence, manuscripts, photographs, interviews, published material, and ephemera. The photograph collection is extensive and covers a wide range of subjects. An English-language finding aid is available.

The Archives is adding more and more photographs, from these collections and others, to our Digital Collections page at Check those out, and get in touch if you’ve got any information to add! You can always find out more about the archives and these projects at

  • 0

The Kiikurit – A Little Magic with a Dash of Hope

Category : Uncategorized

Anneli Tolvanen, Chief Inspiration Officer, Kiikurit Folkdancing Group

What can you say about Finnish folk-dancing at a time like this!?

As members of the Kiikurit, we’ve always had a shared, unspoken feeling like we’re part of a mission to rescue something beautiful from the past and to not let it slip away to an unreachable distance – where only cold historians can unearth it for their academic purposes. Personally there’s always been a touch of magic about it, on a Thursday evening, in this historic Finnish hall (picture it) – this small, multi-generational group, holding hands in a circle, swinging arms and legs in rhythm to music that’s survived the ages and who’s lyrics only some of us can barely understand.

At our last practice, on March 12th, it was even more poignant, as we danced the Parisar Polka taught to us by one of our more experienced dancers, who remembered it from 30 years ago. On that Thursday evening, it was just the beginning of the new normal, governed by the spread of an unknown virus. Suddenly it was as though we were dancing with the band that played on, even as the Titanic sunk.

The Kiikurit at Suomi Koti, Oct. 10th, 2019
Photo credit Anneli Tolvanen

Sure enough, we haven’t had a practice since that night and our calendars have steadily filled with cancellations of performances that we were preparing for…. St. Urho’s, Folklore Festival, FinnFest in Sudbury. We’re still holding onto the hope that Nipigon’s Blueberry Blast in August will be a go, and that we’ll be able to dance on their central park’s stage and do a workshop in a church basement. This fall we did hold performances at Suomi Koti, at a Hilldale Lutheran Church coffee house, and at Southbridge Pinewood Long-term Care.

2021 will mark the 50th year of dancing for the Kiikurit. We honour Martti Vanhapelto as the creative spark and hardworking organizational leader that put Finnish folk dancing in motion here in Thunder Bay, just a few short years after immigrating to Port Arthur from Kuopio, Finland with his family. Martti’s tireless dedication and talents not only made this cultural expression possible in our city, but also provided important support for folk dancing groups in Vancouver, Sudbury, Sault St. Marie, Timmins and Toronto. For many groups across the country, he was the respected “maesteri”. His contribution was also felt with many groups throughout the US and he left a legacy of folk dancing in Kuopio, Finland where he started the Kuopio tanhujat in 1961.

Martti and Helli Vanhapelto, taken Mar. 3’20th, with the song “Muistojen Valssi” that was written for them in thanks for hosting the musical group Ratakadunpihasoitajat. Photo credit Anneli Tolvanen

Surely there’ll be a time when we can dance again ….. hold hands in a circle, or waltz, polka or schottische together. Think about joining us when that’s possible again.

Come be a part of our 50th year!

For more information about the Kiikurit, please contact Anneli Tolvanen at

  • 0

Muisteloja Thunder Bayn Pelimannien Suomi-100 konsertti kiertueelta Suomeen heinakuulla 2017

Category : Uncategorized

Tämä teksti on ilmeistynyt ensimmäinen kerran Kanadan sanomisessa kesänä 2018.

Kauko Ylinen, ohjaaja, Pelimannit

Thunder Bay’n Pelimannit on perustettu 34 vuotta sitten ja olemme olleet hyvin aktiivinen seura.    Muutama vuosi sitten, 2016, paatimme vihdoin tosissamme tutkia mahdollisuuksia lahtea Suomeen konsertti kiertueelle.  Olimme asiasta puhuneet jo pitkaan ja siita oli tullut meille sellainen hiljainen haave.

Pelimannit 2017

Suomen 100’s juhlavuosi 2017 tarjoaisi hyvan mahdollisuuden osallistua useampiin musiikki festivaaleihin ja isanmaallisiin konsertteihin ja todeta tata tarkeaa juhlaa synnyinmaassamme. Niinpa tutkimmekin aluksi etta olisiko riittavasti instrumentteja lahdossa. Myos matka tulisi olemaan aika kallis jokaiselle muusikolle varainkerays tempauksista huolimatta.  Lopujen lopuksi matkaan lahtijoita ei puuttunut orkesterin kokoonpanosta kuin ihan muutama. Kylla me nain parjattaisiin ja olin varma etta saisimme Suomesta vahvistuksi kunhan vain otetaan yhteyksia. Loppujen lopuksi matkalle oli lahdossa 21 musikanttia ja 4 perheenjasenta.

Niinpa suunniteltiin ohjelmat ja yhteydenpito Suomeen alkoi.  Varainkerays tempauksia jarjestettiin useita Suomi-100 Konsertti Hilldalella mukaan lukien. Harjoituksia oli koko vuoden joka lauantai aamupaiva, halusimme osata asiamme silla tiesimme etta Suomessa muusikoilla on kova taso.  Matka tultaisiin toteuttamaan ns.omakustannus matkana johon sitten helpotusta tulisi varainkerayksista, lahjoituksista ja esiintymistuloista.

Paatettiin, etta tehtaisiin 10 paivan konsertti matka ja jokaiselle paivalle haluttiin esiintyminen tai konsertti. Paa suuntana olisi Kaustisten kansanmusiikki festivaali ja sen jalkeen kierros Etela-Pohjanmaan kaupungeissa.  Myos paatettiin etsiä yhteyksiä Seinajoelle, koska Seinajoki on Thunder Bayn ystavyyskaupunki.  

Kaustisten jajestely toimikunta kysyi, etta voisimmeko esittaa ohjelman ” Iltamat Thunder Bayssa” fingliskaksi esitettyna.  Niinpa löimme paamme yhteen ja Veijo Holopainen lupautui laittamaan ohjelman kasaan. No se asia hoitui sitten hyvin kun Veijolla oli paljon kokemusta naytelma kuvioista.

Pikkuhiljaa esiintymispaikat alkasivat selviamaan ja koko matka alkoi hahmottua paikalleen.  Saimme jarjestettya tuttaviemme kautta myos keikka-bussin kuljettajineen koko kiertueemme ajaksi.   Tama bussi siis seuraisi meita koko kiertueemme ajan ja nain toimisi myos varastona kaikille tavaroillemme ja instrumenteillemme.  Bussi kuljettajana toimisi ystavani Tapio Ala-Nisuja ja hanen vaimonsa Kirsti. Kirstin veli, Kauko Kiviluoma oli Thunder Bay’n Pelimannien yksi keulahahmoista 1986-2003.

Tassa todella suhteet auttoi, silla muuten kulkeminen olisi ollut tosi vaikea kaikkien kimpsujen kanssa aikataulun ollessa aikalailla kirea.  Myos liikennoitsija suhtautui suopeasti matkasuunnitelmiimme ja antoi hienon turistibussin kayttoomme. Tallahan oli nautinnollinen ajella pitkin ja poikin Suomen maata ja Etela-Pohjanmaata.


Sitten oli viela pieni mutka matkassa kun muutamat kakkos instrumentit eivat voineet matkaan lahtea tyoesteiden vuoksi. Taas otettiin suhteet kayttoon ja instrumentit loytyi.  Teuvalta Anita Ekola lupautui soittelemaan huilua ja Seinajoelta Pykalamaen Eino klarinettia. Nain alkoi orkesteri olla kasassa.

Loysimme kolme koulutettua laulusolistia, Harri Kaituri Helsingista, Aatos Ilomaki Kurikasta ja veljeni Seppo Ylinen Seinajoelta,jotka osallistuisivat Suomi-100 konsertteihin vaativissa marssilauluissa.  

Suomi-100 konserttien paateemana oli lottakertomus.  Piti loytaa lukijat niihin koska emme instrumenteista voinut ketaan pois ottaa. Nehan sitten loytyikin helposti.  Helsingista saimme Maija-Leena Linnan ja Teuvalta Kaisu Viljanmaan, jotka rouvat olivat sitten valmistautuneet tilaisuuteen ja hommanneet jopa Lotta puvut paalleen.  

Nyt alkoi matkan tekninen puoli olla kasassa, seuraavaksi sitten orkesterin jasenten matkajarjestelyt Kanada- Suomi valille.  Kaikien matkatessa samalla koneella olisi huoli perille paasysta poissa. Mutta koska oli joitain jasenia viela tyohommissa jouduimme paattamaan etta kaikki menevat omia reittejaan ja hommaavat omat matkalippunsa.  Paatimme kuitenkin etta kaikkien oli oltava paikalla viimeistaan yhteisharjoituksissa lauantaina 8 paiva heinakuuta kello 17. Herttoniemen kirkolla.

Pelimanneja alkoi saapua Helsinkiin jo 6 ja 7’s paiva.  Puolet heista sai kotimajoituksen Herttoniemen seurakuntalaisten kodeissa.  Osa soittajista halusi kuitenkin menna hotelliin tai sukulaisiinsa.

Lauantai 8 paiva oli sitten pyhitetty kiertoajeluun Helsingissa. Poikkesimme useissa kiinnostavissa kohteissa mukaan lukien Suomenlinna, Tori, Kalliokirkko ja Sibelius patsas.  Paljon siella jai nakematta mutta sitten seuraavalla kerralla enemman.

Pelimmanit Sibeliuksen patsaalla

Tapasimme vihdoin koko porukka harjoituksissa lauantaina ja tassa vaiheessa kaikki muusikot olivat jo saapuneet Helsinkiin. Taytyy sanoa etta meidat todella otettiin vastaan ystavallisesti ja huolehdittiin kaikista pienistakin yksityiskohdista todella huolella.  Tarjoilut olivat todella mahtavat jo ensimmaisten harjoitusten jalkeen ja sunnuntaisen konsertin jalkeen meille tarjottiin seurakuntasalissa todella maittava illallinen johon osallistui myos paljon surakuntalaisia. Tunnelma oli hyvin lammin ja muisteltiin Ora Chamber kuoron viimesyksyista matkaa tanne Kanadaan ja Thunder Bayhin.  Saimme myos laulaa Ora kuoron johtajalle Kirsi Lemposelle syntymapaivan johdosta.

Sunnuntaina heinakuun 9, osallistuimme Herttoniemen kirkossa aamujumalanpelvelukseen jossa soitimme ohjelmastamme muutaman numeron hengellista musiikkia.  Tama tietenkin sitten auttoi iltasella pidettavan Suomi-100 konserttimme yleisoon positiivisesti silla sana jo alkasi leviamaan meista eteenpain.

Sunnuntai illalla ensimmainen Suomi-100 konserttimme meni todella hienosti lapi, kirkkosali oli melkein aariaan myoten taynna.  Konsertti lopetettiin yhteisesitykseen Ora Chamber kuoron kanssa esitettyyn Finlandiaan. Tama yleensa sitten lopuksi herkistaa yleison ja  soittajatkin Suomi-100 teemaan. Yleisoa, vanhoja ja uusia tuttavuuksia oli saapunut jopa Tampereelta asti. Olihan yleison joukossa useampia Thunder Baystakin Suomessa talla hetkella olevia lomailijoita, mika asia mielihyvalla todettiin. Palautteena kuulijoilta tuli positiivisia kommentteja kappaleen valinnastamme ja Lotta- kertomuksesta mika teki suuren vaikutuksen yleisoon.  Tama tietenkin sitten rohkaisi meita tulevia konserttejamme varten.

Taman jalkeen sitten matkan taytyi jatkua vaikka meista niin hyvaa huolta pidettiin Helsingissa. Maanantaina aamuna jatettiin sitten jaahyvaiset ystavillemme Helsingissa. Seuraavaksi poikettiin Suomi-Seuran toimistossa aamukaffeella.  Tama oli ihan kiva tuttavuus kun yleensa olemme pyytelemassa heilta rahaa johonkin projektiimme taikka musiikkien hankiintaan. Ja taytyykin sanoa kiitokset Suomi-Seuralle siita tuesta jota olemme vuosien varrella saaneet heilta .

No, matka jatkuu Lappajarvelle jossa vietamme seuraavat kolme yota ja josta sitten ajelemme Kaustisille.  Matkalla ihailimme Suomalaisia maisemia ja hyvin hoidettuja maataloja ja kylayhteisoja. Matkalla taytyy myos syoda jotenpoikkesimme Koskuella Juustoportissa paivallisella.  Sielta jatkoimme Kurikkaan josta saimme Kurikan Soittokunnan musiikkitelineet lainaksi kiertueemme ajaksi. Olikin jo myoha kun saavuimme Lappajarvelle. Joku kerkesi kylla viela kaylaista saunassa ja uimassa.

Tiistaina 11 paiva saavuimme Kaustisille vahan puolen paivan jalkeen noin tunnin ajon jalkeen.  Ihmettelimme etta kuinka niin pieneen kylaan mahtuu iso musiikki Festivaali. Tietojemme mukaan Kaustisten Kansanmusiikkijuhlille tana vuonna osallistuisi yli kuusisataa pelimanniporukkaa ja ammattilaiset paalle.  Heilla on siella lahemmas 30 esiintymis paikkaa, osa toki pienia. Juhlat kuitenkin kestavat koko viikon ja menevat yleensa aamusta kello 10 iltaan kello11.

Katselimme siella muita esiintyjia kun aikaa oli ja tietenkin tehtiin uusia tuttavuuksia ja syotiin ja juotiin.

Ensimmainen konserttimme oli ajoitetu kello 8.00-9.30  Soittosalissa.  Tama oli aika iso luokkahuone Kaustisten Musiikkilukion kampuksessa.  Konserttimme nimena siis oli Iltamat Bay Streetilla.                 Heti konsertin alussa meita odotti yllatys kun Kanadan Suomen Konsuli, Andrea Noelle Cooligan  tuli yleisosta puheilleni ja esitteli itsensa. Han sanoi olleensa Kokkolassa jossain konferensissa ja siella nahneensa Kaustisten mainoksen  jossa oli maininta jostain porukasta Thunder Baysta. No tamahan oli hieno yllatys. Esittelin sitten hanet yleisolle ja tunsimme ylpeytta Kanadaan saatuamme tallaisen huomion osoituksen. Toihan han meille tervetuliaisiakin, pullo Koskenkorvaa jota ei kuitenkaan saanut korkata kun sitten vasta kun esiintymiset illalta olivat ohi.

Aloitimme ohjelmamme soittamalla muutaman kappaleen Suomalaista kansanmusiikkia.  Luokkahuone oli kuin nuijalla lyoty tayteen yleisoa, myos kaytava tuntui olevan ihan pullollaan. Luokkahuone alkoi lammita ja kuuma oli , piti avata kaikki ikkunat.  Esiintymislava oli pieni nain suurelle porukalle ja taytyi kayttaa vahan mielikuvistusta etta saatiin kaikki soittajat lavalle. Sitten kutsuimme Musiikkijuhlien esiintymisista huolehtivan Salla Sepan lavalle.  Kaustisten musiikkijuhlat juhlivat tana vuonna 50 vuotis taivaltaan ja paatimme luovuttaa Veijo Holopaisen veistaman puulusikan Pelimannien leimalla jarjestajille muistoksi.   

Ohjelma jatkui sitte Veijon yksinpuhelulla jossa han kaytti fingliskaa paakielena.  Yleisolla tuntui olevan hauskaa, Veijo on hyva esiintymaan. Seuraavaksi Ken Jakobson vaimonsa Nancyn kanssa esittivat vanhaa Kanadalaista kansanmusiikkia, Ken viululla ja Nancy pianolla saestaen.  Yleiso nautti myos kovin heidan esityksestaan ja jalat loivat tahtia lattiaan . Tama oli vaihtelua meidan omaan ohjelmaamme. Niin jatkui ilta suomalaisen musiikin parissa. Esitimme myos Pentti Junnin,  edesmenneen jasenemme musiikki tuotantoa ja lopetimme ohjelman Veteraanin Iltahuutoon. Yleiso nousi seisaalleen ja tuntui etta isanmaallisia tuntoja oli ilmassa. Meille tama ilta meni tosi hienosti, applodit eivat meinanneet loppua mutta seuraava porukka oli jo tulemassa lavalle.

Siita sitten siirryimme Juhlapihalle jossa soittelimme kahden tunnin tanssit.  Ulkona oli alkanut hiukan sadella. Onneksi siella oli katos jossa saimme soitella ettei nuotit ja instrumentit kastu.  Tanssilava oli pian taynna porukkaa sateesta huolimatta ja ihan tuntui etta yleiso olisi tanssahdellut ahkerammin kun sateli hiukan.  Varmaan monet olivat vaan lahteneet tanssimaan olihan viela ihan valoisaa vaikka kello lahenteli 11 illalla. Siita taas kerattiin kimpsut ja kampsut bussiin ja ajeltiin Lappajarvelle.  Oli ollut todella mielenkiintoinen mutta raskaskin paiva ja nukutti kovasti kun paasi sankyyn.

Seuraavana paivana nukuimme aika myohaan.  Esiintyminen Kaustisilla olisi sitten kello 2.30 iltapaivalla Keskipohjanmaa Areenalla.  Saavuimme jalleen sinne hyvissa ajoin ja katselimme muita esiintyjia joita oli paljon ja mita erilaisempia.  Areenalla ohjelma alkasi puolenpaivan aikaan aina 15 minuuttia kerralla. Talle Areenalle mahtuu siina 7000 henkea, ja oli siella myos hyvat aanenvahvistus laitteet ja kayttajat.  Omassa esiintymisessamme esitimme seuraavat kappaleet: Polvitupsuvalssi, humppa Thunder Bayssa tavataan ja Cohenin Hallelujah jonka Marita lauloi tosi natisti. Lopetimme sitten kappaleella Olen Suomalainen.

Kaustisen areenalla kuva Pelimannit

Nyt olikin jo myoha ja meilla viela ajo Lappajarvelle.  Onneksi sai taas nukkua myohalle atta paastiin tasapainoon ja kerattya voimia huomiselle.   Paivan mittaan siita sitten ajeltiin Ilmajoelle jossa seuraavat 8 yota osa porukkaa vietti.                            

Torstaina 13 paiva aloitimme soitot Yli-Lauroselan museossa ihan pikkuporukalla jossa Ilmajoen  Kulttuuriseura jarjestaa torstaisin kahvi tilaisuuksia  musiikki esityksin . Konsertti ohjelma jatkui sitten Ilmajoen kirkossa Suomi-100 ohjelmistolla.  Konsertti meni jalleen hienosti ja yleisolta saamamme palautteen mukaan soittelot menivat hienosti ja kappale valinta oli todella onnistunut. Kirkkoon oli saapunut jalleen runsaasti yleisoa ja tuntui ihan mielekkaalta soittaa.  Vanhat kirkot kuten tama Ilmajoen Kirkko ovat tosi mahtavia arkkitehtisesti ja meihin Suomessa syntyneisiin teki valtavan vaikutuksen kun saimme niissa konsertoida  .Konsertin jalkeen ihmiset tulivat jalleen jututtamaan jaseniamme ja kuulemaan kuulumisia. Myos Ilmajoen Seurakunta tarjosi Serakuntakeskuksessa meille kahvit hyvien voileipien kera.

Perjantaina 14 paiva oli sitten aikaa vahan huilata kun seuraava konsertti  Teuvallalla olisi sitten iltasella  kello 7.00. Teuvan kirkko on todella  iso ja tavallisesta neliristin muodosta poikkeava.  Siella meidat vastaan otti Matti Saari joka oli minulla suurena apuna jarjestellen EP:lla konsertteihin liittyvia asioita ja Mauno Rinta-Santti joka on parikertaa vieraillut Thunder Bay’ssa ja ollut Pelimannien kanssa jopa Galgaryssa Suurjuhlilla kanssamme soittamassa  Konserttiimme osallistui Teuvan Soitinyhtye omilla kappaleillaa ja lopuksi jalleen soitimme Finlandian yhteissoittona. Jalleen Finlandia osoittautui hyvin vaikuttavaksi paatteeksi ohjelmalle. Yleisoa tuli jalleen kovasti puheille ja kyseltiin etta tunnemmeko sellaisia sellaisia henkiloita.  Olisi pitanyt olla kirjuri matkassa etta olisi saanut kaikki terveiset perille mutta tassa ne nyt tulee.

Lauantaina oli sitten jannittava paiva.  Konsertit olisivat nyt minun kotikaupungissani.  Ensin Kurikan Museolla joka oli Haku Paalla Festivaalin kanssa yhteistyossa.  Soittelimme siella Suomalaista musiikkia yhdessa ja erikseen Kurikan Pelimannien kanssa.  Tama oli kans mukava iltapaiva ja miljoo vanhassa maalaiskyla museossa ja hienolla katetulla esiintymis lavalla oli todella kokemus.   Taman jalkeen suuntasimme Kurikan kirkkoon joka on rakennettu 100 vuotta ennen minun syntymaa. Kirkossa oli Haku Paalla  festivaaliin kytketty ohjelma Oodi Ilolle jossa myos vahvistettiin yhden pariskunnan avioliitto. Siella soittelimme vaikuttavan ohjelman joka oli otettu meidan Suomi-100 ohjelmasta.  Yleisoa oli jalleen runsaasti, ja he olivat tyytyvaisia kuulemaansa. Ja toimmehan heille terveiset kaikilta siirtolaisilta Thunder Baysta.

Sunnuntaiksi suuntasimme sitten Kauhavalle.  Kauhava Big Bandin kanssa meilla oli yhteiskonsertti Nahkalan koululla.  Soittelimme ensin oman ohjelmamme ja senjalkeen Kauhava BB tuli omalla ohjelmallaan.  Oli todella ilo soitella tallaisen ammatti Big Bandin kanssa. Olemme olleet heidan kanssaan yhteistyossa vuodesta 2000 kun he vierailivat Thunder Bayssa.  Myos meilla on ollut samoja sovittajia musiikillemme. Konsertin jalkeen BB tarjosi meille illallisen oikein ravintolassa ja ruoka oli tosi hyvaa. Oli myos puhetta etta jos tilaisuus tulee ensi kesana Kauhava BB mahdollisesti tulisi konsertti kiertueelle Kanadaan.  Mielellamme ottaisimme heidat vieraiksemme.

Seuraava konsertti olikin sitten jo Seinajoella, Tornavalla.  Tama hieno maalaismaisema puisto on todella vaikuttava paikka, luonnonkaunis.  Konsertti ja tanssit oli jarjestetty Paviljongille johon myos tulisi osallistumaan Seinajoen Kaupungin virallinen edustaja.  Aluksi ajattelimme etta mahtaakohan tanne tulla yleisoa lainkaan kun oli arki paiva ja varhainen ilta, mutta yhtakkia oli tupa taynna.   Konsertin aluksi valitimme terveiset Thunder Bayn kaupungin ystavyys komitealta ja saimme vietavaksi terveiset Thunder Bayhin . Nain oli yksi virallinen tehtava taytetty. 

Konsertti eteni hyvissa merkeissa ja yleiso aivan eli mukana. Pienella tauolla Seinajoen Kaupunki tarjosi meille aterian jonka jalkeen jalkeen aloitimme tanssit .Yleiso alkoi pyorahdella musiikkimme tahdissa ja osa yleisoa vaan nautti musiikista.  Ehka heita ihmetytti etta soittelemme ihan tuttua suomalaista musiikkia. Ja monesta kommentista tuli kiitos juuri siita. Kysyin konsertin jossakin vaiheessa etta kuinka monella on jotain yhteyksia Kanadaan tai Amerikan mantereelle ja melkein puolet kasista nousi ylos, nain meilla oli yhteyksia yleisoomme.  Olin myos tietoinen etta yksi tuttavani Joensuun puolesta, ammattimuusikko, tulisi tapaamaan meita Seinajoelle. Han on joskus 10 vuotta sitten antanut meille gospel savellyksensa, Iam feeling better.  En ollut tietoinen jos han enaa muisti kappaletta mutta konsertin edetessa kutsuin hanet lavalle ja pyysin esittamaan taman kappaleen. Oli hieno kokemus kun saimme hanet myos tavata ja han sai solistina laulaa tekemansa kappaleen  orkesterimme mukana.

Seuraavana paivan suuntasimme Jurvaan joka nykyaan kuuluu Kurikan kaupunkiin.  Esiintymis paikaksi oli sovittu Salli camping paikka pikkuisen jarven rannalla.  Soittelimme ulkosalla kun tilat olivat niin pienet sisalla. Meihin yhtyi Jurvalainen muusikko Jari Soinila jonka saveltamaa musiikkia meilla on myos ohjelmassa.  Yllatys numerona sitten soittajillemme ja yleisolle saimme itse Elviksen vieraaksemme joka lauloi yhden kappaleen kanssamme. Illan nimena oli Juuret Suomessa ja soittelimme paa-asiassa kansanmusiikkia ja puoli- isanmaallisia kappaleita.  Jalleen oli runsaslukuinen yleiso saapunut tilaisuuteen ja huomasimme etta monet heista olivat seuranneet meita muissakin konserteissa. Ilta oli suhteellisen viilea ja meidan uudet esiintymis takit osoittautuivat tarpeelliseksi investoinniksi.

Ajelimme siita sitten takaisin Ilmajoelle illan mittaan ja alkoi kimpsujen ja kampsujen keraaminen koska huomenissa olisi konsertti kiertueemme viimeinen konsertti Isojoella, Lauhan Spelissa.  Isojoella piti olla jo puoliltapaivin kun samana iltapaivana piti viela ajaa Helsinkiin lentokentalle. Hataisimmat palaisivat jo iltalennolla takaisin kotiin.

Ajelimme siina Ilmajoelta Isojoelle ja jalleen ihailimme maisemia ja vauraita hyvin hoidettuja maataloja ja metsia.  Sehan ihmetyttikin ei suomalaisia jaseniamme etta kuinka hyvin ja huolella yleensa maaseutu , talot ja metsat on hoidettu. Myos suurena ihmetyksen aiheena oli kaupunkien ja kylien kauko lammitys keskukset jotka toimittivat kuumaa lammitysvetta taloihin ja liikekeskuksiin.  Ja tassahan hyodynnettiin puujatetta jota kerattiin metsista ja myos turvetta.

Isojoella suuntasimme Lauhanvuoren luontokeskukseen ja puistoon jossa Spelit pidettiin.  Tama oli ehka noin 10 kilometrin paassa Isojoen keskuksesta.

Aloitimme Spelit ensimmaisena numerona.  Soittelimme paa-asiassa kansanmusiikkia ja pelimannimusiikkia tassa tilaisuudessa.  Yleisoa oli jalleen kertynyt runsaasti paikalle vaikka hiukan sateli. Onneksi ei ollut kylma, soittajien sormet olisivat olleet hyvin kankeat.  Spelit tarjosi meille taas paivallisen Lauhan Sarvessa ja siella saimme seurustella yleisomme kanssa. Mutta, sitten taytyikin jo olla matkaalla Helsinkiin etta kaikki jotka ovat lahdossa kerkiavat koneeseen.  Osa porukastamme jai sitten sukuloimaan, toiset lahtivat turistimatkalle Leningradiin tai Tallinnaan. Itse palailin takaisin Pohjanmaalle viettamaan muutaman viikon viela sukulaisten ja tuttavien kanssa.    

Thunder Bayn Pelimannien Suomi-100 konsertti kiertue oli todella mielta ylentava ja kerran elamassamme toteutuva kokemus varmaan kaikille soittajille ja osanottajille.  Paasimme osallistumaan kolmeen suureen Festivaaliin joissa tapasimme paljon ihmisia ja tuttavuuksia tuli kaille lukemattomia. Onneksi ketaan musikanteistamme ei sairastunut  ja kaikki jaksoivat hyvin kovan kietueen vaikka osalla meista on jo ikaa. Saimme todella ystavallisen vastaanoton joka paikassa missa poikkesimme soittamassa ja Kaustisen Kansanmusiikki juhla oli todella valtava kokemus.  Olemme hyvilla mielin, matkalle suomalaisen kansanmusiikin juurille kannatti lahtea, olemmehan sita taalla soitelleet jo 32 vuotta.

Thunder Bayn Pelimannien kiitos kaikille kannattajillemme ja sponsoreille mukaanlukien Kanadan Sanomat.  Myos terveiset suomalaiselta festivaali yleisolta.